Liisankadun arvokiinteistö pelastettiin puhaltamalla
Vuonna 1892 rakennettu Liisankatu 7 on Helsingin Kruununhaan jalokivi. Talossa tehtiin 90-luvulla täysimittaiset korjaukset ja kuntoa kohennettiin merkittävästi myös vuoden 2010 aikana.
Kaikista huolellisista kunnostustöistä huolimatta Liisankadulla sijaitsevasta arvotalosta löytyi vakavan rakennussairauden pesäke. Yhteen alimman kerroksen asuinhuoneistoon oli päässyt kosteutta.
Rakennusten kosteusongelmat ovat tuttuja Liisankatu 7:n asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana toimivalle Tapio Kojolle.
Kostuneen asunnon seinäpinnoissa näkyi selkeitä pullistumia. Tilanteeseen reagoitiin välittömästi.
– Asunnon silloinen omistaja oli juuri myymässä huoneistoa. Taloyhtiö päätti lunastaa huoneiston itselleen ja tutkia kosteusongelman perinpohjaisesti. Purimme lattiat auki, avasimme seinät ja teimme kosteuseristyksen seiniin sekä lattiaan koko oleskelutilan alueelle. Seuraavaksi suoritettiin injektointiporaukset, sitten injektoitiin ja saatiin aikaan kapillaarikatko, niin ainakin uskoimme, Kojo kertoo.
Korjausten yhteydessä kävi ilmi, että kosteus oli valunut rakenteisiin viereisen kallion pintaa pitkin. Reilun kahden vuoden kuluttua tuli esiin uusia kosteuspurkaumia.
Huoneistossa silloin vuokralla asunut lapsiperhe muutti turvallisuussyistä pois, ja asunnossa tehtiin uudelleen injektointiremontti.
– Ja kun asuntoon muutti uusi vuokralainen, Marjo Kovanen, kerroimme hänelle avoimesti asunnon koko historian.
Ja taas kosteutta
Noin vuoden kuluttua Kovanen huomasi asuntonsa seinän maalipinnassa muhkuran.
– Arvasimme heti, mistä on kyse ja päätimme oitis tutkia tilanteen. Koska nyt jo näytti siltä, että joudumme ehkä muuttamaan koko asunnon varastoksi tai joksikin muuksi vähemmän tuottavaksi tilaksi, päätin tehdä kaikkeni, että löytäisin vielä jonkun vaihtoehtoisen korjausmallin. Löysin SafeDryingin ja menetelmän varsinaisen kehittäjän Esa Tommolan.
Kojo oli kuullut, että SafeDrying oli kuivattanut menestyksellisesti Tuusulassa erään Liisankadun taloyhtiön osakkaan vanhempien omakotitalon kellarin. Hän päätti soittaa Tuusulaan, keskustella ja kysellä.
– Hankin joukon erilaisia asiantuntijanäkemyksiä. Epäilijöitäkin ilmaantui. SafeDryingin nettisivuilta löysin kiinnostavia referenssejä. Ja niin päätimme kokeilla heidän kehittämäänsä puhalluskuivatusta.
Rahaa taloyhtiöltä oli palanut aikaisempiin remontteihin jo vähintään 60 000 euroa. SafeDryingin tarjous oli hyvin kohtuullinen.
Kosteus hallintaan
Sekä Kojo että taloyhtiön hallitus olivat tietoisia siitä, että alimman kerroksen asunnon ongelma on pakko selättää, jotta kosteus ei pääsisi nousemaan kapillaarisesti ylöspäin ja aiheuttaisi haittaa muille arvokiinteistön asunnoille. Näin käynnistyi Liisankatu 7:n ja SafeDryingin yhteistyö.
– Sain heti luotettavan käsityksen yrityksen toiminnasta. Tommola myös vakuutti, että kosteus saadaan varmasti heidän menetelmällään hallintaan. Sain myös kuulla, että vuokralaisen ei tarvitse lähteä kodistaan evakkoon, vaan asia hoituu Marjon pariviikkoisen kesäloman aikana. Se hämmästytti minua, sillä aikaisemmat korjaustoimet olivat kestäneet useita kuukausia.
Puoli vuotta kuivatuksen jälkeen Kojo hymyilee tyytyväisenä.
– Minun on helppo kannustaa kaikkia kosteusongelmien kanssa kamppailevia kartoittamaan vaihtoehtoiset kuivatusmenetelmät. SafeDryingin tarjoama kuivatus oli meidän pelastuksemme. Se oli myös kustannustehokkain ratkaisu.
Menetelmään kuuluu sekin, että ilmaa kierrätetään kuivatetuissa rakenteissa ja kosteusarvoja seurataan etänä. Sillä varmistetaan rakenteiden kuivuus ikuisesti.
– SafeDryingin tuottamat kuukausiraportit kertoivat meille kuivumisen edistymisestä ja pitävät jatkossakin meidät ajan tasalla, kertoo Kojo. Teimme matkan varrella myös pistokokeita nähdäksemme, että tuloksia ei manipuloida. Aina kaikki mittaukset täsmäsivät.
Lue Marjo Kovasen haastattelu
Teksti Ulla Aurio
Kuva Hannu Piirainen