Kun kosteusongelmia alkaa ilmenemään väestönsuojassa, on ratkaisut vähissä. Näin kävi Vantaan Myyrmäessä sijaitsevassa Myyrinkarin taloyhtiössä, jossa korjausehdotuksena olivat kalliolouhinta ja salaojaremontti. Nämä remontit olivat liian kalliita ja hankalia toteutettavaksi, mutta kuitenkin väestönsuojalle piti tehdä jotain ennen kuin siellä ilmenisi hometta. Myyrinkarin innokas ja osaava hallitus pelasti taloyhtiön kalliilta ja pitkältä remontilta.
Vantaalla Myyrmäessä sijaitseva taloyhtiö on rakennettu 1974, jossa on kahdessa rapussa 30 asuntoa. Väestönsuoja toimii häkkivarastona ja sijaitsee A-rapussa.
Ensimmäiset merkit kosteusongelmasta tulivat ilmi 90-luvulla. Asukkaat huomasivat häkkivarastossa olleissa tavaroissa ja vaatteissa hajuja.
– Ensimmäiset merkit ongelmista tuli tosiaan siinä 90-luvulla. Meille tuli mökille vieraita ja vein häkkivarastosta kaksi vaahtomuovipatjaa sinne. Vieraat huomasivat, että niissä oli outo haju. Sen jälkeen aloin itsekin kiinnittämään siihen enemmän huomiota, kertoo Viljo Kokkonen.
Kokkonen on asunut talossa alusta asti. Hän on toiminut hallituksen puheenjohtajana vuosia ja tällä hetkellä on hallituksen jäsen. Tämänhetkinen hallituksen puheenjohtaja Helena Teerioja on asunut taloyhtiössä vuodesta 2011.
Talvisin kunnon pakkasilla hajuhaittoja ei havaittu väestönsuojassa. Mutta kesäisin hajut alkoivat tulla esille ja voimistuivat syksyä kohden. Lopulta epämiellyttävät hajut alkoivat kulkeutua ilmastoinnin kautta ylös rappukäytävään ja eteiseen. Hissin edustalla haisi eniten. Asialle ei kuitenkaan tehty mitään ennen kuin uusi asukas vuonna 2011 otti asian esille. Hän säilytti vessapaperia häkkivarastossa ja tuotuaan ne asuntoonsa, hän huomasi epämiellyttävän hajun.
Hajuhaitat johtuivat kosteusongelmista, koska taloyhtiö on rakennettu rinteeseen kallion päälle. Taloyhtiön väestönsuoja on myös rakennettu alemmaksi kuin yhtiön muut kellaritilat. Tämän vuoksi kaikki sadevedet valuvat ympäröiviltä kallioilta laatan alle.
Ensimmäiseksi yritettiin lämpöpattereilla tekohengittää tilaa, mutta eivät ne auttaneet. Salaojaremonttia myös harkittiin, mutta hinta-arvio oli melkoisen korkea 250–300 000 euroa. Remontti olisi ollut myös haastava, koska kaupungin katuviemäri on ylempänä kuin taloyhtiön uusittavat, syvemmälle asennettavat salaojat. Vesi salaojakaivoista olisi pitänyt nostaa pumpulla viemäriin. Samalla olisi jouduttu louhimaan ympärillä olevaa kalliota putkia varten.
